Seuraa blogilstalla

maanantai 21. tammikuuta 2013

Finlandia-voittaja









Ulla-Leena Lundberg voitti Jää – romanillaan vuoden 2012 Finlandia-kirjallisuus palkinnon. Voittajan valitsi presidentti Tarja Halonen. Minäkin sain tämän lainatuksi kirjastostamme parin kuukauden jonotus ajalla ja parissa päivässä kirjan myös luin.
 Minua aina arvelutta tarttua teokseen, jota on kehuttu kovin, pelkään että omat odotukset nousevat liian suuriksi ja sitten tuleekin pettymys lukukokemuksesta. Mutta voin vilpittömästi todeta, että Jään kohdalla näin ei käynyt. Jää on hienosti kirjoitettu, koskettava tarina.
 Minulle parasta luettua on sellainen kirjallisuus, jonka minä näen mielessäni kuvina lukiessani. Minulle kävi tässä romaanissa juuri siten, näin nämä luotolaiset ja heidän nuoren pappinsa, pastorskan, heidän tyttärensä, postimiehen, joka osin toimii kertojana, näin luodon karun kauniin luonnon ja pastorin kotieläimet koko ajan edessäni kirjaa lukiessa. 
Kirja päättyy suruun, siksikin se kosketti minua voimakkaasti, kun itseäni on kohdannut suru 93 vuotiaan äitini nukkuessa heti alkuvuodesta pois. Mutta surunkin käsittely tässä kirjassa kaihtaa kaikkea sentimentaalisuutta, se on totta tavalla, jonka voi aavistaa ihmisten surun kokevan. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos aito ihmiskuvaus ja hienon tarinankerronta kiinnostaa.
Tästä romaanista on lukusia blogi juttuja, tässä vain muutamia kirsinkirjanurkka, rakkaudestakirjoihin ja unnilukee.

Ulla-Lena Lundberg: Jää  Teos &Schildts & Söderströms 2012

Tähdet ****+

maanantai 7. tammikuuta 2013

Eurooppalainen ihminen eksyksissä



Aloitan tämän vuoden kirjablogin oman kaupungin pojan, Riku Korhosen Nuku lähelläni romaanilla. Riku Korhonen on siis turkulainen, minua iältään 19 vuotta nuorempi kirjailija. Hän tuntui lukiessa tutulta mutta tutkin hänen aikaisempia kirjojaan, huomasin, että tämä teos on ensimmäinen häneltä lukemani. Tuo tuttuus voi johtua siitä, että Korhonen on toiminut Hesarin kolumnistina ja hänen kolumninsa ovat pitkään olleet suosikkejani.
Korhonen ei tässä romaanissa liiku Turussa kuin muutaman virkkeen verran, hän kuvaa eurooppalaista suurkaupunkia jota halkoo joki, niin kuin Turkuakin. Siitä mm. päätelen kaupungin olevan Frankfurt, yksi eurooppalaisen finanssivallan keskuksista. Romaanin päähenkilö Teemu saapuu kaupunkiin, jossa hänen velipuolensa Tuomas on työskennellyt pankkiirina. Velipuoli on yllättäen kuollut, ja Teemun tehtävänä on selvittää kuolinpesää ja tuoda veljen tuhka kotiin. Hän tapaa Tuomaan esimiehen, keskustelee poliisin ja lääkärin kanssa. Sitten hän tapaa myös Tuomaan entisen tyttöystävän Ninan. Ninan ja Teemun välille syntyy suhde ja suunnilleen puolen romaanin noin kolmestasadasta sivusta kuluu tämän suhteen kuvauksessa.  Myös Tuomaan kuolemaa edeltäviä tapahtumia kuvataan, Frankfurtissa on ollut kuolinpäivänä iso mielenosoitus vähän kaikkea nykymenoa vastan, onko Tuomas ollut siinä mukana. Romaani sivuaa monia ajassa liikkuvia teemoja, joidenkin mielestä varman vähän liikakin. Minulle taas monet teemat ovat juuri tämän romaanin vahvuus.
Minä luin tämän kirjan kahdessa illassa ja pidin siitä. Pidän Korhosen tavasta kirjoittaa, hän ei selitä kaikkea auki, henkilöt ja tapahtumatkin jäävät vähän arvoitukselliseksi, muuta niinhän elämässä on, ettemme koskaan voi tietää tai ymmärtää kaikkea. Mitkään romaanin hahmot eivät ole kauhean sympaattisia, pidin ehkä eniten pankin puutarhurista, jonka apulaiseksi Teemu loppupuolella kirjaa ryhtyy. Mutta hahmot ovat aidon ja toden tuntuisia, se on minulle aina tärkeintä. Lupaava aloitus siis lukuvuodelle, kannattaa tutustua, jos kiinnosta pohdinta nykyelämästä meidän ihmisten kannalta. 

Riku Korhonen: Nuku lähelläni WSOY 2012   

Tähdet ***+ 

Tästä romaanista ovat blogimaailmassa kirjoittaneet ainakin ilsela.blogspot.fi  Sallan lukupäiväkirja ja Kirjavinkit