Marko Hautalan Unikoira vei
minut lukijana omalle epämukavuus alueilleni, termin uusouto keksin savon
sanomat arvostelusta missä tätä lajityyppiä minusta hyvin kuvataan. Marko
Hautala on minulle uusi tuttavuus kirjailijana, hän on kuitenkin jo julkaisut
tätä ennen kolme romaania Kääreliinat
(2009), joka sai Kalevi Jäntin
palkinnon, ja Itsevalaisevat (2008)
puolestaan Tiiliskivi palkinnon.
Kolmas romaani on vuodelta 2011 Torajyvät
nimeltään. Hautala on työskennellyt mm. elokuvakääntäjänä ja opettajana sekä
hoitajana psykiatrisessa sairaalassa.
Uusouto on siis jotain muuta kuin tavallinen realistinen
kerronta, tuossa savon sanomien arvostelussa vertailukohtana mainitaan
kansainvälisesti uuskumma. Käsitteen loi englantilainen kirjailija China
Mieville, joka määritteli tuotantonsa uuskummaksi (new weird) vuonna 2003.
Suomalaiset ovat
pitkään kunnioittaneet todenmukaisuutta kirjallisuudessakin.
Suomikumma haastaa tämän perinteen. Unikoira hätyyttää
käsitystä, että todellisuus on riippumaton ihmisen tietoisuudesta. Ilmiönä toden
ja tarun sekoittaminen on ihmiskunnalle ikivanha keksintö, jota myös
kirjallisuudessa on aina käytetty.
Olen näissä blogi jutuissa aieminkin maininnut, että minulle
tärkeintä on kirjan oma todellisuus. Sen ei tarvitse olla yksi yhteen tämän
tavallisen todellisuuden kanssa mutta olisi suotavaa että se todellisuus minkä
kirjailija luo, oli uskottava ja hyvin ajateltu tässä omassa maailmassaan.
Siinä minusta Hautala epäonnistuu tässä kirjassa. Sekavasta
ajattelusta on seurannut sekavaa tekstiä, jonka tarkoitusta en minä oikein
ymmärrä. Olen näkeväni kyllä tiettyä kritiikkiä kaikenlaista terapia hössötystä
vastaan mutta sekään ei oikein toimi. Kun lisäksi henkilöhahmot ovat lähinnä
ärsyttäviä jää koko kirjasta ärsyyntynyt olo. Toiseen laisia arviota haluavat voiva lukea
mm. leenalumelta,järjelläjatunteelta
Marko Hautalan Unikoira Tammi
2012
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti