Feministi jännitystä

Katarina Wennstamin Turmanlintu on useissa lukemissani blokeissa nimetty feministiseksi kirjaksi. Sallittaneen siksi tällaiselle harmaaparta ukollekin nimetä tämä kirjoitus näin. Wennstamin kirja on toinen osa sarjasta, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Tahra (2011) ja kolmas Alfauros (2013). 

Olen lukenut myös Tahra-romaanin ja muistan pitäneen siitä, hyvää, taattua ruotsalaista rikoskirjallisuutta, jossa yhteiskunnallinen puoli oli sikäläiseen tapaan vahvasti esillä. Niin se on tässä käsillä olevassa teoksessakin, ja sattumaa tai ei, niin kuin viimeksi kirjoittamassa kotimaisessa Kolibri dekkarissa tässä on kaksi rinnankasista kertomusta ja toinen on sama kuin Kolibrissa eli maahanmuuttajat ja kunniamurha. Turman linnun toinen teema on perheväkivalta ja sitä Wennstaman käsittelee varsin hyytävästi tuoden tarinan todella iholle

 Kirja on kaiken kaikkiaan sujuvasti kirjoitettu enkä oikeastaan malttanut alkuun päästyäni laskea sitä käsistäni vaan luin sen melkoisesta sivumäärästä huolimatta samana päivänä loppuun. Osa tuosta sivumäärästä on sellaista ihmissuhde möttöä, joka ei itse tarinaa eteenpäin vie, mutta sen voi pikalukea tällainen harmaa parta sujuvasti putoamatta silti juonesta kärryltä. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä sitten tarjoaa sarjan päätös romaani Alfauros.

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneen mm. kirjavinkit, nenakirjassa, annelinlukuvinkit

Katarina Wennstam Turmanlintu Otava 2012

Tähdet:***+

Uusi tähti kotimaiseen dekkarigreneen

Kati Hiekkapellonon Kolibri  (s 1970) on oululaisen kirjoittajan esikois -dekkari. Ei uskoisi, niin valmista ja sujuvaa tekstiä se on kauttaaltaan. Hiekkapellon luoma päähenkilö Anna Fekete on tosi kiinnostava lisä suomalaisten fiktiivisten  poliisien joukossa. Nuori nainen on lapsena paennut perheensä mukana Jugoslavian hajoamissotaa suomeen. Romaniin alussa hän palaa pohjoiseen kaupunkiin, joka oli perheen ensimmäinen koti suomessa, saatuaan viran rikostutkijana. Kaupunkia ei nimetä mutta Oulua, kirjoittajan kotikaupunkia on helppo veikata. Kaikki toimii: poliisin työ on kuvattu uskottavasti, samoin maahanmuuttajien ongelmat, juoni on taitavasti rakennettu, henkilöt todenmakuisia ja kiinnostavia. Maahanmuuttoon Hiekkapelto on saanut mukavasti eri näkökulmia. Anna on perin juurin suomalaistunut, mutta muistaa myös entisen kotimaansa ongelmat.

Tarina lähtee vauhdikkaasti liikkeelle, oikeastaan kaksi tarinaa, sillä kirjassa seurataan rinnan murhaselvittelyjen myös kunniaväkivalta tapausta.

 Luin itse kirjan oikeastaan samalta istumalta loppuun, niin vetävästi se on kirjoitettu. Ehkä ainoa miinus mitä voi sanoa on, että tässä kirjassa on ideoita vähän liikakin, se on usein esikoiskirjailijoiden ongelma. Loppuratkaisu yllättää, hipoo uskottavuuden rajoja mutta minusta rima pysyy, ratkaisun voi uskoa.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet mm kirsinkirjanurkka.kuutarlukee, annaminunlukeaenemman.

Kati Hiekkapelto  Kolibri   Otava 2013

Tähdet:****