Seuraa blogilstalla

torstai 30. tammikuuta 2014

Kaksi tietokirjaa


      





Markku Jokisipilä (s.1972) Janne Könönen (s.1977) Kolmannen valtakunnan vieraat   Otava 2013

Elina Lappalainen Syötäväksi kasvatettu- Miten ruokasi eli elämänsä Atena  kustannus 2012

Minun piti nyt tähän vuoden alkuun tehdä jonkinlainen yhteenveto kaikista kirjoituksistani täällä blogissa.
Olen kuitenkin tässä vuoden alussa lukenut kaksi mielenkiintoista tieto kirjaa ja päätinkin kirjoittaa niistä nyt.
Ensimmäinen on Kolmannen valtakunnan vieraat kirja, joka on nuoreneman polven historioitsijan Markku Jokisipilän ja toimittaja, tietokirjailija Janne Könösen laaja (yli 600 sivua) yhteenveto suomalais-saksalaisista suhteista 1930 luvulla ja sotiemme aikana. Kirjoittajat kääntävät tavanomaisen ”nykyisyyden juuret ovat menneisyydessä”-ajatuksen ylösalaisin: menneisyydessä on kiinnostavaa se, minkä jäljet ovat erotettavissa vielä nykypäivänäkin, menneisyyden nykyhetkessä näkyvät takaperoiset juuret. Kirja on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus ja väittäisin, jokaisen kotimaamme lähihistoriasta kiinnostuneen pakollista luettavaa.

Toinen kirja on sitten ihan eri aihepiiristä. Tämä teos oli minulle kaupungilais poikana ja koko ikäni kaupungissa asuneena tämä oli varsin valaisevaa luettavaa. Elina Lappalainen voitti vuoden 2012 Tieto -Finlandia palkinnon, kirjan perusteella varsin ansiosta. Lappalainen kuvaa kirjassaan tuotanto eläinten oloja ja sitä matkaa mikä ruoka tekee kulkiessaan maatiloilta ensin kaupan hyllyille ja edelleen meille kuluttajille. Lappalainen pohtii pitkin kirjaansa mikä on eläimen arvo, onko se vain syötäväksi kasvatettu, varsin monipuolisesti, syyllistämättä kuitenkaan sen enempää tuottajia kuin kuluttajaa. Mutta kirja luettuaan varmaan tulee pohdittua enemmän omia ostos ja ruokatottumuksiaan.

Blogeista ei näistä kirjoita paljon löytynyt, linkitän tähän muutaman kirja arvostelun. Jokisipilän ja Könösen kirjasta mm. Ts/kulttuuri ja hs.fi/kulttuuri ja Lappalaisen kirjasta esim. kansanuutiset/kulttuuri


Markku Jokisipilä (s.1972) Janne Könönen (s.1977) Kolmannen valtakunnan vieraat   Otava 2013

Tähdet: ****

Elina Lappalainen Syötäväksi kasvatettu- Miten ruokasi eli elämänsä Atena  kustannus 2012

Tähdet: ****

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kuollut kulma










Anne Holt on norjalainen, vuonna 1958 syntynyt kirjailija jolla on ennen kirjailijan uraansa takana mm. toimiminen vähän aikaa Norjan oikeusnimiterinä. Hän on koulutukseltaan asianajaja ja työskennellyt myös Norjan poliisin palveluksessa ja luonut merkittävän uran toimittajana. Kuollut kulma, nyt puheena oleva kirja on viides Inger Johanne Vik-dekkari.
En muista ihan varmaan olenko lukenut tämän Vik-sarjan kaikki aikaisemmat kirjat, Holttia olen kyllä lukenut paljon ja aina pitänyt lukemastani. Kuollut kulma alkaa tosi dramaattisesti ja tapahtuu päivänä, joka on jäänyt Norjan lähihistorian synkimpänä, 22.7.2011. Tuolloin tapahtuu Oslon pommi-isku ja Utoyan joukkomurha, mutta myös kahdeksanvuotias Sander poika putoaa tikkailta ja saa surmansa.
Poliisilla ei ole irrotetaan tapausta tutkimaan kuin kokematon poliisi Henrik Holme.
 Vik on perhetuttu Sanersin vanhemmille ja astuu sananmukaisesti siksi mukaan tapaukseen heti kirjan alussa.
Tämä kirja on kolmas peräkkäinen lukemani rikosromaani, jossa keskiössä on lapseen kohdistuva väkivalta. Minusta tämä on myös kirkkaasti paras, Holt kirjoittaa uskottavasti, hän kuvaa henkilöitään tarkasti ja kirja on myös juuri sopivan pituinen(286 sivua). Holt myös osaa yllättää, kun jo luulee kaiken selvineen, tapahtuu vielä käänne ja kirjan päätyessä on vähintäänkin hämmentynyt, ellei suorastaan surullinen olo.
Tästä kirjasta on pidetty myös blogistien joukossa, tässä muutama linkki Nenä kirjassa, leena lumi ja kirjanainen

Anne Holt Kuollut kulma Gummerus 2013

Tähdet: ****

tiistai 7. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen lukukokemus




Kun edellinen blogi-kirjoitukseni käsitteli viimeistä viime vuonna lukemaani kirjaa, on kai loogista, että tämän kirjoituksen otsikko on vuoden ensimmäinen lukukokemus. Sattumalta tai siten ei, molemmat kirjat liikkuvat ainakin hiukan samalla alueella. Nyt käsitellyssä on Marko Kilven uusin, viime vuonna ilmestynyt Kuolematon. Olen itse aiemmin lukenut Kilven kaksi ensimmäistä romaania, Jäätyneitä ruusuja(07) ja Kadotetut (09). En oikein muista, pidinkö niistä kai kuitenkin päällimmäiseksi jäi positiivinen vaikutelma uudesta tekijästä suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Kilpihän on ammatiltaan poliisi, opiskellut ammattiin myöhemmällä iällä, tausta kyllä näkyy ja tuntuu vahvasti myös Kuolemattomassa.
Aihepiiri on siinäkin hiukan samanlainen kuin Poika matkalaukussa kirjassa, lapsiin kohdistuva väkivalta ja väärinkäytökset. Nyt vaan mennään potenssiin sata rankemmalla juonella. Kilpi kirjoittaa hyvin, voisi sanoa jopa kaunista suomea, Siinä aukeaa yksi ristiriita kauniin kielen ja raain, kovan tarina välillä. En lähde nytkään mihinkään juoni  kun ne eivät tässä blokissa ole olleet tapana. Eräs suora lainaus kirjasta tekee mieli tänne laittaa, se kuvaa hyvin mistä on kysymys:” Mä en usko Jumalaan, Elias toteaa vakavana. - Mutta siitä mä olen varma, että sen lähemmäksi helvettiä ei voi päästä”.
 Lukukokemuksena tämä on kyllä pysäyttävä ja ajattelemaan paneva. Ehkä aihe myös on sellainen, että liikutaan hiuksen hienolla rajalla, milloin on vaara, että kerronta menee sosiaalipornon puolelle muuta Kilpi onnistuu mielestäni pysymään rajan asiallisella puolella.
Tämä kirja on selkeästi koskettanut monia blogisteja, tässä muutamia linkkejä salamatkustaja,kirjavinkit ja rakkaudestakirjoihin.

Marko Kilpi Kuolematon  Gummerus 2013

Tähdet :***+

torstai 2. tammikuuta 2014

Vuoden viimeinen kirja




Tämän blogi-kirjoituksen piti ilmestyä jo viime vuonna, sillä se koskee viimeistä viime vuonna lukemaani kirjaa. Aikapula tai laiskuus siirsi kuitenkin kirjoittamista ja nyt juttu ilmestyy tämän vuoden ensimmäisenä.
Kyse on Tanskalaisten Agnete Friis & Lene Kaaberbøll kirjasta Poika matkalaukussa jonka luin juuri ennen joulua. Kirja on dekkari noin väljästi määriteltynä, nimi herätti minussa alkuun ennakkoluuloja, onkohan tämä sellainen kirja jossa mässäillään joillain sairailla lapsiin kohdistuvilla väkivallan teoilla. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Tämän kirjan sankarina on Nina Borg, Punaisen Ristin työntekijä. Sarjassa on Tanskassa ilmestynyt neljä osaa ja tämä nyt suomennettu on siis niistä ensimmäinen.
Kirja on nopealukuinen, luvut ovat lyhyitä, kerrottu yleensä eri henkilön näkökulmasta ja tarina etenee koko ajan sujuvasti. Kirjan loppuun on lisätty koukku, joka saa lukijan kiinnostumaan jatkosta.
Kaiken kaikkiaan tämä avaus kyllä panee odottamaan lisää käännöksiä Nina Borgin seikkailusta tanskanmaalla.
Tästä kirjasta ehti jo viime vuonna kirjoittaa mm Kirjakirppu.

Agnete Friis & Lene Kaaberbøll  Poika matkalaukussa  Siltala 2013

Tähdet:***