Seuraa blogilstalla

tiistai 26. elokuuta 2014

Ruotsalaista laatuvihdettä










Kun kirjoitin tämän bolgauksen otsikoksi ruotsalaisista laatuviihdettä, tuli sellainen olo, että tuomitsenko Liza Marklundin Ajojahti kirjan heti määrätyn stenotypian vangiksi. Viihde kun meillä helposti käsitetään joksikin helpoksi, vähempiarvoiseksi.  Minusta kuitenkin hyvän viihteen tekeminen on vaativa laji, myös kirjallisuudessa. Marklundilla on suomessakin laaja lukijakunta, minä siinä joukossa. Ajojahdin päähenkilö on taas Annika Bengtzon, Kvällspressenin toimittaja. Tärkeään osaan nousee myös Kvällspressenin päätoimittaja Anders Schyman, joka kautta valottuu oivasti lehdistön tila nykyisessä nettimaailmassa, jossa kuka tahansa voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.  Kirjan rikos, raju pahoinpitely taas tapahtuu Solsidanissa, josta kertovaa mainio tv-sarja on nähty suomenkin tv:ssä.

Marklund osaa asiansa, hän on perehtynyt maailmaan jota kuvaa ja vaikka henkilökuvat eivät nyt niin syvällisiä olekaan, ne ovat uskottavia. Jouni etenee sujuvasti ja kirjanloppuratkaisu jää tietyllä tavalla avoimeksi, niin kuin asia oikeassa elämässäkin tuppaavat tekemään. 

Suosittelen siis lämpimästi, niin Marklundia aiemmin lukeneille kun sellaisille, jotka eivät ole häneen tutustuneet. Toki tässä kirjassa on paljon viittauksia aikaisempiin Bengtzon – sarjan kirjoihin, mutta kyllä tämän pysyy ihan itsenäisenä teoksena lukemaan.
Bolgeissa monet Marklund lukijat kirjoittavat tästä ei nyt välttämältä niin innostuneesti mutta makuja on monia, tässä muutamia linkkejä, nenäkirjassa, kirjapeto ja kirjavinkit
 
Lisa Marklund Ajojahti  Otava 2013

Tähdet :***+

maanantai 4. elokuuta 2014

Tyttö ja pommi










Viimeksi kirjoitin jalkapallon MM-kisojen kynnyksellä. Nyt MM-kisojen päätymisestä on jo kohta kuukaus, tuntuu kuitenkin, että vielä ole jäsentynyt kaiken kaikkiaan millaiset nuo kisat olivat. Paljon hienoja otteluja, maaleja, yllättäviä tuloksia, mutta myös merkillisiä romahduksia ihan huippumailta. Paras joukkue, isolla J:llävoitti, sen varmaan myöntävät useimmat. Tulevat vuodet voivat olla saksalaisen jalkapallon dominointia, niin vakuuttavalla tavalla tuo mestaruus tuli. Mutta se jalkapallosta tällä kertaa, jotenkin jalkapallo on asia joka pitää nähdä ja kokea, sanoilla kerrottuna asia tuntuu jonkin laimealta.

Palataan kirjallisuuteen, viimeksi luin Jari Järvelän kirjan, Tyttö ja pommi. Järvelä on minulle uusi tuttavuus, en ole häntä aikaisemmin lukenut, tämä kirja on myös Järvelälle uusi aluevalatus, dekkari. kirja on uuden kotimaisen kustantamon Crime Timen tilaustyö, he tilasivat suomalaiselta kirjailijalta teoksen, joka poikkeaa tämän normaalista tyylilaista. Hyvin Järvelä onnistuu ja todistaa samalla ettei dekkarissa täydy aina olla poliiseja ja rosvoja, jännitystä syntyy muistakin tekijöistä. Tässä kirjassa vastakkain ovat nuoret grafiittien tekijät, ja heitä jahtaavat vartijat. ruumiskin toki syntyy, huikean takaa-ajo kohtauksen     jälkeen. Kirja käyttää tehokkaasti näkökulmatekniikkaa, kerronta on vuoroin Metron, nuoren grafiitti maalarin, jonka poikaystävä tuossa takaa-ajossa kuolee ja keski-iän kynnyksellä olevan vartijan Jeren. Jerestä ja hänen perheestään tulee Metron koston kohde ja kosto ei pääty hyvin, sen voi paljastaa viemättä jännitystä.                         
Järvelä kirjoittaa hyvin, hän on selvästi tehnyt paljon tausta työtä ja tutustunut maailmaan josta kirjoittaa. Yhtenä hahmona tavallaan kirjassa esiintyy myös Kotka, Järvelän kotikaupunki, joka tulee eläväksi tämän kertomuksen kautta.

Sitten täyttyy sanoa se asia, mikä minua tässä kirjassa jäi vaivamaan. Minulle kirjan henkilöistä samaistumisen kohteeksi tuli selvästi Jere, perheenisä, joka yrittää parhaan mukaansa elättää perheensä, elää poikaansa elämässä ja jonka vaimo odottaa perheen lisäystä. Metro sen sijaan on minulle tyttö, joka kieltäytyy kasvamasta aikuiseksi, jota hallitsevat omat mielihalut, ja joka ryhtyy kostoon miettimättä, mitä seurauksia teoilla voi olla viattomille. Kun luin tästä kirjasta kirjoitettuja blologi-kirjoituksia ja arvosteluja, minulle tuli tunne, että useimmat näistä samaistuivat paremmin Metroon ja se jotenkin jäi minua ärsyttämään. Mutta ehkä se on myös ikä polvi kysymys, tai sitten minun omat arvon ovat vaan vuosien mittaan muuttuneet. Hyvän kirjallisuuden merkki se on, että herää monenlaisia mietteitä, hyvää kirjallisuutta Tyttö ja pommi ilman muuta on.

Tästä kirjasta on kirjoitettu netissä paljon, linkkaan tähän vain muutaman. Järvelä itse listaa omassa blogissan kirjan arvosteluja ja blogi kirjoituksia, se löytyy täältä  jarijarvela, muita ovat esim. lukuneuvoja, kirsinkirjanurkka ja kirjavinkit.

Jari Järvelä Tyttö ja pommi  Crime Time 2014

Tähdet :***+